95/2

Letras por saetas

Jasmines de luna nueva

le nacieron a la Cruz

y claveles, a la tierra

que echaron las manos buenas

en la tumba de Jesús.

Míralo por onde viene

agobiao por er doló,

chorreando por las sienes

gotas de sangre y suor.

Y su mare de penita

destrosao er corazón.

De las flores más bonitas

voy a jacé una corona

pa ponérsela a María,

hermosísima paloma.

Uuden kuun jasmiinit

puhkesivat ristillä,

ja neilikat maassa

joita hyvät kädet heittivät

Jeesuksen haudalle.

Katso, hän tulee

tuskan luhistamana

hänen kulmistaan tippuu

verta ja hikipisaroita.

Ja hänen kärsivä äitinsä

sydän särkyneenä.

Kauneimmista kukista

teen kruunun

päähän Marian,

ihanan kyyhkysen.